Kuolema on lopullinen, kuolinpesän ei pitäisi olla.
Kuoleman kohtaaminen aiheuttaa surua ja muistuttaa läheisiä elämän rajallisuudesta ja luopumisen välttämättömyydestä. Surusta huolimatta kuolinpesän asioita on hoidettava. Suomessa ajatus kuolinpesän toiminnasta perustuu yleensä selkeään ja kuolleen toivetta kunnioittavaan yksimielisyyteen.
Yksi passiivinen tai tavoittamaton kuolinpesän osakas voi kuitenkin pysäyttää koko kuolinpesän toiminnan etenemisen, ei siten, että hän vastustaisi äänekkäästi vaan siten, ettei hän tee mitään. Näin ollen kuolinpesä voi jäädä elämään vuosiksi tai vuosikymmeniksi yhden ainoan ihmisen vuoksi. Passiivinen toiminta on yhtä tehokas este kuin aktiivinen vastustus. Motiivillakaan ei ole väliä, vaan syy voi olla mikä vain: välinpitämättömyys, pelko, katkeruus tai kuolinpesän osakkaan katoaminen. Lopputulos on muiden kuolinpesän osakkaiden kannalta samanlainen. Passiivisuus ei ole juridinen pikkuasia. Se on valtaa. Tässä tilanteessa enemmistön päätöksellä ei ole merkitystä, eikä laki tunne hiljaisen osakkaan ”hiljaista hyväksyntää”, vaikka osakas ei vastaa tai muuten edistä vastuullaan olevaa asiaa. Hän on silti täysivaltainen päätöksentekijä.
Tilanne on erityisen turhauttava kuolinpesän osakkaille, jotka yrittävät huolehtia kuolinpesän omaisuudesta ja maksavat laskuja samalla, kun yksi osakas on näkymätön, mutta kaikkialla hallitsevasti läsnä. Kuolinpesän omaisuutta ei voi jakaa tai myydä. Vastikkeet kuitenkin juoksevat, verot erääntyvät ja hiljaisuus tekee hallaa ihmissuhteille ja jopa mielenterveydelle. Kuolinpesään jäädään juridisesti ikään kuin vangiksi, jossa enemmistön kanta ei merkitse mitään.
Oikeusjärjestelmä voi kuitenkin tarjota ratkaisuja. Käräjäoikeus voi määrätä pesänselvittäjän tai pesänjakajan. Kynnys prosessin juridiselle edistämiselle voi olla kuitenkin korkea, koska viranomaisprosessia ei ole määritelty selkeästi niin, että kuolinpesän asioita hoitava osakas tietäisi hommaan ryhtyessään sen vaatimukset tai kokonaiskustannukset. Viranomaistoimet voivat tuntua myös turhalta riidan haastamiselta perheenjäsentä kohtaan.
Meillä on tässä toimintakulttuurinen ongelma. Pitäisi olla keino saattaa vuosiksi roikkumaan jääneet jakamattomat kuolinpesät päätökseen. Yhteiskunnan tulisi varmistaa selkeä palveluprosessi, jonka avulla kuolinpesän osakkaat voisivat saada apua kuolinpesän asioiden tehokkaaseen hoitamiseen. Palveluita tulisi tarjota oikea-aikaisesti ja ihmisläheisesti samalla varmistaen tehokas ja lainmukainen toiminta. Tämä olisi myös yhteiskunnan etu, sillä näin viranomaisrekisterissä olevien jakamattomien kuolinpesien määrää saataisiin vähennettyä ja säästettyä kustannuksissa.
Mari Mäki Kunnanvaltuutettu Kerava (Kok.)