Suomessa puhutaan paljon varautumisesta. Keskustelu keskittyy usein huoltovarmuuteen, energiaan, puolustukseen ja viranomaisten valmiuteen toimia poikkeusoloissa. Nämä ovat tärkeitä asioita, mutta yksi yhteiskunnan tärkeimmistä voimavaroista jää usein liian vähälle huomiolle: suomalaisten henkinen kriisinkestävyys.
Viime vuodet ovat koetelleet suomalaisia monella tavalla. Pandemia, turvallisuustilanteen kiristyminen maailmassa, taloudellinen epävarmuus ja jatkuva uutisvirta kriiseistä ovat lisänneet huolta tulevaisuudesta. Samalla monet kokevat arjessaan epävarmuutta, johon ei löydy nopeita ratkaisuja.
Suomalaisia pidetään sitkeänä kansana, eikä syyttä. Historiamme on opettanut selviytymään vastoinkäymisistä. Pelkkä sitkeys ei kuitenkaan riitä. Henkinen kriisinkestävyys ei tarkoita sitä, että jokaisen pitäisi pärjätä yksin tai vaieta omista huolistaan. Päinvastoin. Todellinen vahvuus näkyy siinä, että uskallamme pyytää ja tarjota apuamme läheisille, naapureille, tutuille sekä vieraammillekin ihmisille. Toimia silloin kun pitää arkijärjellä.
Suomalaisten vahvuus on luottamus viranomaisiin, yhteiskunnan toimivuuteen ja myös toisiimme. Luottamus suomalaiseen oikeusvaltioon on rakennettu vuosikymmenten aikana, mutta sen heikentyminen voi murentaa demokratiaa ja perusoikeuksien toteutumista. Vastakkainasettelu, vihapuhe ja tahallinen väärän tiedon levittäminen heikentävät juuri sitä perustaa, jonka varaan henkinen kriisinkestävyys rakentuu.
Siksi henkiseen kriisinkestävyyteen on panostettava yhtä vakavasti kuin fyysiseen varautumiseen. Työhön tarvitaan mukaan yksilöiden lisäksi yhteiskunnan kaikki tasot ja toiminnot. Yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemukset, luotettavat palvelut sekä viranomaistiedotuksen toimivuus ovat tärkeä osa yhteiskunnan turvallisuutta.
Seuraava kriisi tulee ennemmin tai myöhemmin. Sen muotoa emme tiedä, mutta siihen valmistautuminen on mahdollista. Tärkeintä ei ole vain se, kuinka paljon meillä on varastoissa tavaraa tai kuinka vahvat rakenteet olemme rakentaneet. Ratkaisevaa on se, kuinka hyvin ihmiset luottavat toisiinsa ja kykenevät toimimaan yhdessä vaikeuksien keskellä.
Puolustuskyvyn ja huoltovarmuuden lisäksi vähintään yhtä tärkeää on huolehtia ihmisten valmiudesta ja kyvystä toimia poikkeustilanteissa. Tarvitsemme enemmän organisoitunutta vapaaehtoistoimintaa viranomaisten tuottaman toiminnan rinnalle. Jokaisen kansalaisen maanpuolustustahtoa on vahvistettava luomalla puitteita päästä mukaan toimintaan, joka auttaa yhteistä yhteiskunnallista poikkeustilannetoimintaa. Jokaisella tulisi olla mielessään toimintamalli, mitä teen ja miten toimin, kun viranomainen on antanut tiedon poikkeustilanteesta.
Juuri tällaisissa tilanteissa korostuu meidän kaikkien henkinen kriisinkestävyys – toivo ja luottamus sekä kyky säilyttää toimintakyky myös vaikeina aikoina. Suomen puolustaminen on meidän kaikkien asia.