Olen aidosti huolissani asukkaidemme varautumistietoisuudesta ja varautumiskyvystä. Meidän on uskallettava kysyä ääneen, olemmeko valmistautuneet riittävästi siihen, että arki ei jonakin päivänä toimikaan totutulla tavalla.
Häiriötilanteisiin varautunut yhteiskunta rakennetaan normaalioloissa. Varautuminen ei ole vain viranomaisten tehtävä. Häiriötilanteessa jokaisen pitää tietää mitä tehdä, jos sähköt katkeavat tai vedenjakelu häiriintyy pidemmäksi aikaa, tieto- tai maksuliikenneyhteydet eivät toimi tai joutuu siirtymään kotoaan tai muusta olinpaikastaan toisaalle. Kyse ei ole pelottelusta, vaan siitä, että myös asukkaiden on syytä alkaa varautumaan häiriö- ja poikkeustilanteisiin.
Varautumista tehdään, jotta vaikeassa tilanteessa pystyisimme toimimaan mahdollisimman pitkälti ennalta suunnitellun mukaisesti. Varautumista tehdään etukäteen juuri siksi, että siirtymä häiriötilanteen toimintaan olisi mahdollisimman johdonmukainen ja hallittu. Toimintatapojen ja tiedonsaannin kanavien pitää olla ihmisille tuttuja jo ennen kriisiä. Tämä edellyttää tiivistä yhteistyötä hyvinvointialueiden, kuntien, pelastuslaitoksen ja muiden toimijoiden kanssa.
Asukkaan näkökulmasta organisaatiorajoja ei kuitenkaan ole, eikä väliä sillä mikä viranomainen ohjeistaa. Asukas tarvitsee varmoja vastauksia poikkeustilanteita varten: mitä minun pitää tehdä, mistä saan luotettavan tiedon ja miten ja minne suojaan itseni ja perheeni? Miten suojaan kotona olevat lapseni tai iäkkäät vanhempani, jos olen itse poissa kotoa?
Siksi ohjeistuksen on oltava selkeää, yhdenmukaista ja helposti löydettävää. Tiedon pitää tavoittaa myös ne, jotka eivät käytä verkkosivuja tai sosiaalista mediaa. Ohjeita tarvitaan selkokielellä, eri kielillä ja useissa kanavissa. Ohjeistamisessa on erityisesti huomioitava ikäihmiset, yksin asuvat, toimintarajoitteiset, lapsiperheet ja ihmiset, joiden kielitaito ei vielä riitä viranomaisohjeiden ymmärtämiseen.
Tarvitsemme Suomessa myös laajempaa siviilien yhteistoimintaa ja veisin sitä jopa yhteisen toimintamallin suuntaan. Meillä on valtavasti osaamista esimerkiksi terveydenhuollon, tekniikan, IT:n, viestinnän, johtamisen ja logistiikan aloilla sekä paljon eri alojenvapaaehtoisia. Tätä osaamista pitäisi tunnistaa ja organisoida jo normaalioloissa, jotta jokainen tietää poikkeustilanteessa, miten voisi auttaa ja käyttää omaa osaamistaan yhteiskunnan hyväksi.
Varautuminen ei voi olla vain sitä, että viranomaiset valmistautuvat kriisiin suunnittelemalla ja harjoittelemalla. Myös asukkaiden pitää tietää miten toimia häiriötilanteessa. Näin vahvistamme Suomen kriisinkestävyyttä, palautumiskyvykkyyttä kriiseistä ja tahtoa pitää toisistamme huolta myös vaikeissa tilanteissa.
Siksi varautumistoimia on tarkasteltava myös asukkaiden näkökulmasta: ovatko ohjeet selkeitä ja tavoittavatko ne kaikki asukkaat – myös heidät, jotka eivät käytä tavanomaisia median tai sosiaalisen median kanavia.
(Julkaistu Keski-Uusimaassa 22.9.2026)