Työn verotuksen keventäminen kaikissa tuloluokissa on oikeansuuntainen päätös. Työn tekemisen pitää kannattaa ja palkasta pitää jäädä nykyistä enemmän rahaa omaan arkeen.
Mutta erityisen tärkeä näkökulma on työttömän työn vastaanottaminen.
Kun ihminen on työttömänä, työn vastaanottamisen pitäisi aina parantaa hänen taloudellista asemaansa. Jos palkkatulojen kasvaessa tuet pienenevät ja verot kasvavat niin, että käteen jäävä summa kasvaa vain vähän, kannustin ottaa työtä vastaan jää heikoksi. Pahimmillaan ihminen voi joutua tilanteeseen, jossa työn vastaanottamisesta aiheutuvat kustannukset ja menetetyt etuudet syövät suuren osan työn tuomasta lisätulosta.
Näin ei pitäisi olla. Työn vastaanottamisen pitää kannattaa.
Siksi työn verotuksen keventämisen rinnalla on tärkeää purkaa kannustinloukkuja ja varmistaa, että työn vastaanottaminen, lisätunnit ja työajan kasvattaminen näkyvät aidosti ihmisen käytettävissä olevissa tuloissa.
Työ ei ole vain palkkapäivän numero. Se tuo toimeentuloa, itsenäisyyttä, osallisuutta ja mahdollisuuden rakentaa omaa tulevaisuutta. Siksi yhteiskunnan pitää tehdä työn vastaanottamisesta mahdollisimman helppoa ja taloudellisesti kannattavaa.
Tämä on myös julkisen talouden näkökulmasta järkevää. Mitä useampi ihminen on töissä, sitä useampi saa palkkatuloja ja maksaa veroja. Samalla etuusmenot pienenevät. Työ vahvistaa sekä ihmisen omaa taloutta että yhteistä talouttamme.
Verotuksen keventäminen ei kuitenkaan tarkoita, että julkisen talouden tasapainosta voisi luopua. Päinvastoin. Suomen on vähennettävä turhaa hallintoa, päällekkäisyyksiä ja tehottomuutta sekä huolehdittava siitä, että rajalliset veroeurot käytetään mahdollisimman vaikuttavasti.
Suomen suuntaa ei korjata sillä, että työn tekemisestä tehdään entistä kalliimpaa. Tarvitsemme enemmän työtä, kasvua ja yrityksiä, jotka työllistävät.
Työn vastaanottamisen pitää aina olla askel eteenpäin – ei taloudellinen riski.
Kun ihminen saa työstään enemmän käteen, työnteko kannattaa. Kun yhä useampi tekee työtä, myös Suomi vahvistuu.