Ajattelen tätä paljon oman lapsiperhearkeni kautta. Lapsi lähtee suoraan koulusta harrastukseen junalla Keravalta toiseen kaupunkiin. Toinen lapsi menee yksin koulusta kotiin, lämmittää ruokaa itselleen, huolehtii koirasta ja valmistautuu harrastukseen, jonne kuljetan hänet parin tunnin päästä. Mies on töissä ja itse olen matkalla töistä kotiin junalla, mutta se ei pääsekään liikkeelle järjestelmäongelmien vuoksi. Sähköt ovat poikki, eikä sähköinen maksuliikenne toimi. Puhelin pitäisi saada toimimaan ja soittaa toiselle lapselle kotiin ja toiselle lapselle juna-asemalle, mutta verkko onkin poikki. Häiriön kestosta ei tiedetä. Huoli on kova, koska haluaisin tietää miten lapset pääsevät turvallisesti liikkumaan ja neuvoa mitä kannattaa tehdä ja mitä ei.
Tavallisessa arjessa tällaiset asiat tuntuvat kaukaisilta. Olemme tottuneet, että asiat toimivat Suomessa. Maailman turvallisuustilanne on kuitenkin muuttunut ja turvallisuuttamme haastetaan jatkuvasti. Droonit, kyberuhat ja erilaiset häiriötilanteet ovat osa tätä päivää. Viranomaiset tekevät joka päivä työtään, jotta häiriöt eivät näkyisi tai tuntuisi kansalaisten arjessa.
Olen sitä mieltä, että myös kansalaisten tulee varautua. Meidän kaikkien pitäisi tietää ainakin perusasiat: mitä teen, mistä saan oikeaa tietoa ja miten pidän huolta läheisistäni, jos tavallinen arki hetkeksi häiriintyy? Miten ohjeistan lapsia, iäkkäitä vanhempiani ja muita perheenjäseniä toimimaan?
Minusta varautumisen pitäisi olla mahdollisimman helppoa ja konkreettista. Se ei lisää pelkoa, vaan tuo lisää varmuutta. Toimintavaihtoehdoista olisi hyvä puhua perheenjäsenten kesken. Sillä kun kriisi tulee, ei silloin pitäisi ensimmäiseksi miettiä, mitä nyt pitää tehdä.
Turvallinen Suomi rakennetaan yhdessä: kotona, kouluissa, harrastuksissa, työpaikoilla, naapureiden kesken, taloyhtiöissä, yhdistyksissä ja tavallisissa arjen tilanteissa. Varautuminen on hyvä aloittaa nyt, niin osaat toimia häiriötilanteessa.