Jääkiekon maailmanmestaruus on Suomessa enemmän kuin urheilusaavutus. Se on harvinainen hetki, jolloin suomalaiset kokevat kuuluvansa samaan tarinaan. Leijonien menestys yhdistää ihmisiä tavalla, johon harva muu ilmiö pystyy. Silloin me suomalaiset saamme olla onnistujia ja jakaa saman kansallisia saavutuksia arvostavan kulttuurimme.
Tämä saattaa ulkopuolisesta näyttää kummalliselta. Miksi yhden urheilulajin turnaus herättää niin valtavia tunteita? Miksi miljoonat ihmiset seuraavat otteluita, vaikka eivät muuten juuri katso jääkiekkoa? Vastaus löytyy siitä, että maailmanmestaruus tarjoaa yhteisen kokemuksen.
Suomi on pieni maa, joka on historiansa aikana joutunut rakentamaan identiteettiään suurten naapurien varjossa. Menestys kansainvälisillä areenoilla on vahvistanut tunnetta siitä, että pieni kansakunta pystyy suuriin tekoihin. Jääkiekossa tämä ajatus konkretisoituu erityisen selkeästi. Kun Suomi voittaa maailmanmestaruuden, voitto koetaan laajasti yhteisenä onnistumisena.
Erityisen merkittävä oli vuoden 1995 maailmanmestaruus. Se tuli aikana, jolloin Suomi oli nousemassa talouslamasta ja etsimässä uskoa tulevaisuuteen. Voittoa juhlittiin ennennäkemättömällä tavalla, ja siitä tuli osa kansallista muistia. Monille suomalaisille se merkitsi enemmän kuin urheilullista menestystä: se symboloi uudenlaista itseluottamusta.
Sittemmin mestaruuksia on tullut lisää, mutta niiden merkitys ei ole kadonnut. Aikana, jolloin ihmiset elävät yhä enemmän omissa tietokuplissaan, yhteiset kokemukset ovat harvinaisia. Jääkiekon maailmanmestaruus tarjoaa yhden niistä harvoista hetkistä, jolloin eri-ikäiset ja erilaisista taustoista tulevat suomalaiset jakavat saman suomalaisen kulttuurin ilon.
Toki voidaan kysyä, miksi juuri urheilu saa näin suuren huomion. Suomi menestyy myös tieteessä, teknologiassa, kulttuurissa ja koulutuksessa. Niiden saavutuksia ei kuitenkaan juhlita torilla. Syynä on ehkä se, että urheilu tarjoaa helposti ymmärrettävän kertomuksen kilpailusta, epäonnistumisista ja mahdollisesta voitosta. Se herättää tunteita tavalla, johon harva muu ilmiö pystyy.
Jääkiekon maailmanmestaruuden todellinen arvo ei siis ole kultamitalissa vaan siinä yhteisöllisyydessä, jonka se synnyttää. Se muistuttaa, että erimielisyyksistä huolimatta suomalaisia yhdistävät yhä monet asiat.
Ehkä juuri siksi maailmanmestaruuden hetkellä torille lähtee myös sellainen ihminen, joka ei osaa nimetä yhtäkään pelaajaa. Hän ei juhli vain jääkiekkoa, vaan tunnetta siitä, että hän on osa Suomi-nimistä yhteisöä.
Mari Mäki
Erityisasiantuntija HTM
Kaupunginvaltuutettu (Kok.)
Kerava